FreeIPA on Linux-verkkojen “Active Directory”, jossa on integroitu lukuisia eri komponentteja (mm. LDAP, Kerberos, CA, sssd) siten, että Linux-koneet saadaan liitettyä domainiin. Domainiin liittäminen mahdollistaa mm. keskitetyt käyttäjätunnukset, kertakirjautumisen ja SSH-avaimien ja SSH host-avaimien jakelun. FreeIPA:n voi pystyttää sen omalla asennusohjelmalla, johon iso osa myös puppet-ipa moduulin toiminnallisuudesta perustuu.

FreeIPA:ssa on kuitenkin yksi pieni ärsyttävyys: mikäli noodi (esim. palvelin) rakennetaan (esim. AWS EC2 snapshotista) tai provisioidaan (esim. PXE boot) uudelleen, saattavat FreeIPA:ssa säilytettävät SSH host-avaimet mennä epäsynkkaan todellisuuden kanssa. Käytännössä koneelle ei enää silloin pääse kirjautumaan ilman SSH:n tietoturvamekanismien härskiä kiertämistä:

HUOM: Tuote on poistunut!

Pitkällisen kehitystyön tuloksena saimme kuin saimmekin tehtyä Puppetmasterin Kafo-pohjaisesta asentimestamme oikean AWS Marketplace-tuotteen: Configuration Manager By Puppeteers Oy.

Tuotteen hinnoittelu perustuu käyttötunteihin. Tuote tukee kolmea eri skenaariota:

• Pelkkä Puppetserver
• Puppetserver ja PuppetDB
• Puppetserver, PuppetDB ja Puppetboard

Installer tekee aiemmin jokseenkin rasittavasti Puppetmasterien asentelusta suorastaan naurettavan helppoa:

$ ssh -i ~/.ssh/mykey.pem ubuntu@instance-ip
 $ sudo -i
 $ puppetmaster-installer -i

Tämän jälkeen valitaan skenaario ja mahdollisesti muutetaan joitain parametreja ja ajetaan asennin. PuppetDB:n ja Puppetboardin salasanat luodaan automaattisesti jos niitä ei ole määritetty.

Puppet-moduulien dokumentaation saa helposti päivitettyä “puppet strings”-työkalulla, jonka käyttö yleisellä tasolla on dokumentoitu varsin hyvin. Kun komento vielä yhdistetään Gitin pre-commit -hookiin, saadaan dokumentaatio päivitettyä automaattisesti joka commitilla. Alla näytetään, miten tämä saadaan toteutettua niin Linuxissa kuin Windowsissa. Oletuksena on, että molemmissa tapauksissa Puppet Agent 5.x on asennettu virallisista Puppetlabsin paketeista.

Aloitan helpommasta eli Linuxista käyttäen esimerkkinä Debian 9:iä: ohjeiden pitäisi kuitenkin toimia myös Ubuntuissa aivan samalla tavoin. Ensin asennetaan Git:

$ sudo -s
 $ apt-get update && apt-get install git

Sen jälkeen asennetaan tarvittavat gemmit käyttäen Puppetin gem-komentoa:

Toisinaan voi tulla tarve säilyttää jonkin kansion hakemistorakenne, mutta poistaa sieltä suuria määriä tiedostoja. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun halutaan säästää käännösprosessin tulokset, esim. exe-tiedostot, mutta päästä eroon lähdekoodista ja käännöksen tuottamista väliaikaistiedostoista. Tämä onnistuu kätevästi Powershellin Where-Object CmdLetillä. Alla oletetaan, että komennot ajetaan kansiosta, jonka sisältö halutaan siistiä. Lähtötilanteessa kansiossa on 91 tiedostoa ja hakemistoa:

PS> Get-Childitem -Recurse|Measure-Object|Select Count|Format-List
 Count : 91

Seuraavaksi poistetaan ne ei-hakemistot (~tiedostot), joiden tiedostopääte ei ole .exe:

Powershell 5:n myötä myös ZIP-arkistoja voi käsitellä Powershellillä. Tätä aiemmin piti käyttää jos jonkinmoisia kikkoja arkistojen purkamiseen, mikä etenkin komentoriviltä työskenneltäessä oli erittäin ärsyttävää. Arkisto luodaan tähän tapaan:

PS> Compress-Archive -LiteralPath tap-windows6 -DestinationPath tap-windows6-9.22.3.zip

Yleensä ottaen kohdetiedoston nimeen ei tarvitse lisätä tiedostopäätettä (.zip). Tässä tapauksessa Compress-Archive CmdLet kuitenkin hämmentyy, jos sitä ei ole:

PS> Compress-Archive -LiteralPath tap-windows6 -DestinationPath tap-windows6-9.22.3
 Compress-Archive : .3 is not a supported archive file format. .zip is the only supported archive file format.
 --- snip ---

Syynä ovat tietenkin kohdetiedoston nimessä olevat pisteet. Compress-Archive CmdLetissä on dokumentoimaton ja jokseenkin ärsyttävä bugi tai ominaisuus: se ei lisää pisteellä alkavia piilohakemistoja arkistoon paitsi jos ne määritellään eksplisiittisesti lähdetiedostolistauksessa (-LiteralPath). Lisäksi kaikki lähdetiedostolistauksen tiedostot ja kansiot lisätään suoraan arkiston juureen, eikä niiden polkua kunnioiteta. Siis esimerkiksi

Windowsissa on useita komentorivityökaluja asennettujen ajurien tietojen selvittämiseen. Usein törmää seuraavaan komentoon:

PS> Get-WmiObject Win32_PnPSignedDriver

Luokka Win32_PnpSignedDriver sisältää tiedot ajurien digitaalisista allekirjoituksista sekä lisätietoja, kuten ajurin version. Useimmissa tapauksissa tämä komento riittää, sillä Windows ei ole Windows Vistan jälkeen suostunut lataamaan kuin kaupallisin varmentein allekirjoitettuja ajureita ilman, että se on test-signing -tilassa. Windows 10:n mukana tuli vaatimus siitä, että ajuri sisältää Microsoftin digitaalisen allekirjoituksen. Windows Server 2016 vaatii myöskin Microsoftin allekirjoituksen, mutta sen saaminen ajurille vaatii lisäksi, että Windows Hardware Lab Kit -testit on läpäisty. Käytännössä kehitys- ja testikoneita lukuun ottamatta kaikkien ajurien voidaan siis olettaa olevan kaupallisin varmentein allekirjoitettuja.

Kun unixeissa pitää etsiä neula tekstimuotoisen datan heinäsuovasta, käytetään yleensä grep-komentoa. Jos tekstirivi täsmää annettuun hakuparametriin tulostetaan se oletustulostevirtaan (stdout). Grepin kanssa voidaan käyttää hakuparametreina yksinkertaisten merkkijonojen lisäksi säännöllisiä lausekkeita ja käyttää vaikka mitä muita hienoja kikkoja.

Powershellissä ei (ilmeisesti) ole mitään näin hienoa työkalua, mutta onneksi tekstimassasta saa useimmiten seulottua esille oleellisen Select-Stringin merkkijonohaulla. Esimerkiksi Windowsissa on oletuksena palomuurisääntöjä niin valtavat määrät, että niiden kaikkien läpikäynti jonkin tietyn säännön löytämiseksi on hullun hommaa. Hommaa voi helpottaa Select-Stringillä:

Puppetissa on suuri määrä erilaisia rakenteita, joilla turhaa toistoa koodissa voidaan vähentää. Aiemmin käsiteltiin jo resurssien oletusarvoja ja each-funktiota, joilla toistoa voidaan vähentää yksittäisessä manifest-tiedostossa. Funktiolla samalle koodilohkolle voidaan välittää parametreja, joiden perusteella se laskee mekaanisesti jonkin paluuarvon. Kuten Puppetin virallisten funktioiden listasta näkyy, tätä funktioiden ominaisuutta hyödynnetään mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Funktioita voi paitsi käyttää eri manifesteissa, myös eri moduuleissa kuin missä ne on määritetty.

Perinteisesti funktioita kirjoitettiin Ruby-kielellä. Sittemmin on tullut mahdolliseksi kirjoittaa niitä myös Puppet-kielellä. Alla yksinkertainen esimerkki puppetfinland/openvpn-moduulista:

Linuxissa palomuurina - tai tarkemmin pakettisuodattimena - käytetään netfilteriä, jota hallitaan yleensä iptables (IPv4) ja ip6tables (IPv6) komennoilla. Iptables-sääntöjen määritys Puppetissa onnistuu helpoiten puppetlabs/firewall -moduulilla. Tyypillinen käyttötapaus on portin avaaminen palomuuriin; tästä tyypillisenä esimerkkinä Puppet-Finland-projektin ::snmp::packetfilter -luokka, jossa avataan pääsy UDP-portiin 161 määritetyistä IPv4 ja IPv6-osoitteista.

Myös Windowsin palomuurisääntöjä voi muokata Puppetilla käyttämällä puppet/windows_firewall -moduulia. Kyseinen moduuli on melko yksinkertainen kääre “netsh advfirewall”-komennon ympärillä, mutta se hoitaa hommansa hyvin.

Linuxissa koko palomuurisäännöstö on helppo pitää ruodussa Puppetilla (ks. esim. puppetfinland/packetfilter moduuli), mutta Windowsissa on pitkälti tyytyminen sääntöjen kevyeen lisäämiseen ja muokkaamiseen. Tämä käy ilmeiseksi, kun listaa tuoreen Windows-koneen palomuurisäännöt:

Puppet Forge on Puppetlabsin tarjoama repo Puppet-moduuleille. Forge-moduuleja voi asentaa “puppet module install”-komennolla, mutta niihin voi viitata myös r10k:n tai librarian-puppetin Puppetfilessä. Nykyisin Puppet Forge on ensimmäinen paikka, josta katson, onko joku muu jo ratkaissut käsilläni olevan ongelman Puppetilla - pyörää kun on toisinaan turha keksiä uudelleen.

Olen itse käyttänyt vuosia Git Submoduleja, koska niiden avulla Puppet-moduuleihin ulkopuolelta tulevat muutokset on helppo tarkistaa Gitin lokeista ja diffeistä. Niiden käyttö menee kuitenkin kankeaksi kun moduulien määrä kasvaa suureksi: sekä päärepo että submodulet vaativat jatkuvaa paapomista. Tuloksena on turhanpäiväisiä, samankaltaisina toistuvia commit-viestejä kuten “Update Git submodule pointers”, joilla ei ole mitään muuta käytännön merkitystä kuin Gitin pitäminen tyytyväisenä.