Puppet on jo pitkään tukenut Windowsia. Monet natiivit Puppet-resurssit, kuten File, Package ja Service ovat jo pitkään toimineet sekä *NIX-käyttöjärjestelmissä että Windowsissa. Lisäksi osa natiiveista Puppet-resursseista, kuten Registry on suunniteltu pelkästään Windows-käyttöön.

Puppetin käyttömukavuus Windows-järjestelmien ylläpidossa on parantunut mutkan kautta muutamien uusien teknologioiden myötä:

1. Powershell DSC
2. Chocolatey
3. Powershell Exec provider

Powershell DSC perustuu resurssien tilan hallintaan, aivan kuten Puppetkin. Mikä parasta, Puppet-koodissa voi käyttää natiivien Puppet-resurssien lisäksi Powershell DSC-resursseja. Puppetlabsin blogikirjoitus on hyvä alustus tähän aiheeseen. DSC vaatii toimiakseen Powershell 5.0:n, joka tulee Windows Management Framework 5.0:n mukana.

Windowsissa voidaan käyttää hosts-tiedostoa ip-osoitteiden ja nimien liittämiseen toisiinsa, aivan kuten Linuxissakin. Linuxissa tiedoston sijainti on /etc/hosts, Windowsissa se on c:windowssystem32driversetchosts, tai oikeastaan $env:windirsystem32driversetchosts.

Hosts-tiedoston käyttäminen tulee ajankohtaiseksi silloin kun sovellus tarvitsee DNS-nimen, eikä DNS-palvelinta ole käytettävissä, tai sitä ei voida jostakin syystä käyttää.

Jos Puppet agentille ei ole määritetty palvelinta, se yrittää oletuksena yhteyttä palvelimeen jonka DNS-nimi on ‘puppet’, eli jos palvelimelle on määritetty domain ’example.com’, agent hakee palvelinta jonka DNS-nimi on ‘puppet.example.com’ Määrittämällä server-asetuksella palvelimen DNS-nimi, voidaan Puppet agent osoittaa haluttuun palvelimeen. Tämä määritetään Linuxeissa tyypillisesti uusimmissa puppet-versioissa tiedostossa /etc/puppetlabs/puppet/puppet.conf osiossa main tai agent.

Vagrantin shell-provisioner tukee suoraan Powershell-skriptejä. Toisin sanoen Windows-virtuaalikoneen asetuksia voi muokata Powershellillä ilman, että tarvitsee rakentaa uusi virtuaalikonekuva. Tyypillinen esimerkki on Windows liittäminen konfiguraationhallintajärjestelmään kuten Puppetiin.

Vagrantin dokumentaatiossa mainitaan, että Powershell-skriptille voi välittää parametreja powershell_args -valinnalla joko merkkijonona (string) tai listana (array). Esimerkkejä etenkin Powershell-provisioinnista on kuitenkin heikosti, mistä syystä tämäkin blogipostaus on kirjoitettu. Otetaan esimerkkinä skripti bootstrap_windows.ps1_,_ joka liittää Windows-virtuaalikoneen olemassa olevaan Puppetserveriin. Sitä käytetään käsin Powershellistä seuraavasti:

> .bootstrap_windows.ps1 -certName win2012r2.local
 -ServerName puppet.local
 -puppetServerAddress 192.168.137.10

Rivinvaihdot on lisätty selvyyden vuoksi.

Vagrant on erittäin kätevä työkalu kehitys- ja testausympäristöjen rakentamiseen. Sillä voidaan helposti ja toistettavasti luoda virtuaalikoneita, joiden asetukset säädetään halutunlaisiksi provisioning-vaiheessa esimerkiksi skripteillä (shell, powershell) tai konfiguraationhallintatyökaluilla kuten Puppetilla. Vagrantin taustalla on yleensä käytössä Oraclen Virtuabox, mutta myös muita virtualisointialustoja tuetaan ns. providerien avulla.

Vagrantilla luodut virtuaalikoneen on myös helppo verkottaa keskenään. Vagrant toimiikin siten hyvin palvelinympäristöjen testauksessa; hyvänä esimerkkinä käy puppet-ipa -moduuli, jossa Vagrantilla luodaan FreeIPA multi-master -palvelinympäristö sekä useita asiakaskoneita eri käyttöjärjestelmillä. Toinen hyvä esimerkki on puppet-bacula -moduuli, jossa Vagrantilla luodaan täydellinen Bacula-varmuuskopiointiympäristö.

Edellisessä artikkelissa rakennettiin Packerilla ja Boxcutter-templateilla Windows box Vagrant-käyttöön. Tässä artikkelissa näytetään, miten Vagrantilla rakennetaan varsinaisia Windows-virtuaalikoneita.

Vagrantia ohjataan Vagrantfile-tiedostolla, joka usein sijaitsee projektin (esim. Puppet-moduuli) päähakemistossa. Jopa hyvin yksinkertainen Vagrantfile riittää Windows-virtuaalikoneen pystyttämiseen:

# -*- mode: ruby -*-
 # vi: set ft=ruby :
 
 Vagrant.configure("2") do |config|
 config.vm.define "win2012r2" do |box|
 box.vm.box = "mwrock/Windows2012R2"
 box.vm.box_version = "0.6.1"
 box.vm.hostname = "windows2012r2a"
 box.vm.network "private_network", ip: "192.168.31.101"
 box.vm.provider "virtualbox" do |vb|
 # Poistetaan Virtualboxin konsolinäkymä käytöstä
 vb.gui = false
 vb.memory = 2048
 end
 end
 end

Yllä käytetään erästä julkista Windows 2012r2 boxia. Aivan yhtä hyvin voitaisiin käyttää aiemmassa artikkelissa Packerilla luotua boxia tähän tapaan:

Puppet on erittäin kätevä erityisesti hyvin monimutkaisten järjestelmien rakentamisessa ja ylläpidossa. Sen avulla on helppoa myös häivyttää suuriakin käyttöjärjestelmäeroja yhden luokkarajapinnan taakse. Hyvänä esimerkkinä käyvät Puppet-Finland-projektin thunderbird- ja openvpn-moduulit, jotka toimivat useilla eri Linux-jakeluilla ja Windowsilla.

Yleensä Puppettia varten rakennetaan palvelinympäristö, joka koostuu puppetserveristä, yleensä puppetdb:stä sekä mahdollisesti myös puppetboardista tai foremanista. Kullekin hallittavalle koneelle asennettu puppet-agent ottaa yhteyden puppetserveriin esim. kerran puolessa tunnissa, päivittää konfiguraationsa vastaamaan puppetserverillä määriteltyä tilaa ja lähettää raportin puppetserverin kautta puppetdb:lle.

Puppettia voidaan ajaa myös paikallisesti ilman puppetserveriä käyttämällä puppet apply-komentoa esimerkiksi seuraavasti:

Vagrant on näppärä väline myös Windows-virtuaalikoneiden luontiin esim. Puppet-resurssien testauksessa. Windows-virtuaalikoneille on luontevaa käyttää Powershell-provisiointia, minkä Vagrant tekee melkoisen yksinkertaiseksi. Aika nopeasti ilmenee tarve välittää Powershell-skriptille parametrejä Vagrantin kautta. Tästä on hieman hankalaa löytää esimerkkejä, joten tässä yksi.

Oletetaan että meillä on Powershell-skripti nimeltä bootstrap_windows.ps1 Vagrant-projektin alihakemistossa ‘provision’. Skripti asentaa ja konfiguroi Puppet-agentin Windows-virtuaalikoneelle. Skriptille pitää välittää kaksi parametria: Puppetserverin FQDN (serverName) ja mukavuusbonuksena virtuaalikoneelle haluttu FQDN (certName). (Käytän itse Vagrantille yaml-muotoista ns. data-driven vagrant-tiedostoa, joten syntaksi on hieman erilainen vakiomuotoiseen Vagrant-tiedostoon verrattuna).

Tässä artikkelissa näytetään kaksi tapaa Debianin asentamiseksi muistitikulta. Ensimmäisessä CD/DVD-asennin yksinkertaisesti kopioidaan muistitikulla, jolloin siitä tulee kätevämpi ja nopeampi CD-levyn korvike. Toinen tapa on monimutkaisempi, mutta mahdollistaa asennusten automatisoinnin helposti. Alla oletetaan, että muistitikun laitetiedosto on /dev/sdb ja että komennot ajetaan pääkäyttäjän oikeuksin esim. sudoa käyttämällä.

Koska väärän laitetiedoston käyttäminen voi ylikirjoittaa koko järjestelmälevyn, on muistitikun laitetiedosto syytä tarkistaa esimerkiksi “dmesg”-komennolla:

[79499.127904] usb 2-1.2: new high-speed USB device number 13 using ehci-pci
 [79499.230913] usb 2-1.2: New USB device found, idVendor=0951, idProduct=1607
 [79499.230918] usb 2-1.2: New USB device strings: Mfr=1, Product=2, SerialNumber=3
 [79499.230920] usb 2-1.2: Product: DataTraveler 2.0
 [79499.230921] usb 2-1.2: Manufacturer: Kingston
 [79499.230923] usb 2-1.2: SerialNumber: 5B840D0001DA
 [79499.231294] usb-storage 2-1.2:1.0: USB Mass Storage device detected
 [79499.231633] scsi16 : usb-storage 2-1.2:1.0
 [79500.230217] scsi 16:0:0:0: Direct-Access Kingston DataTraveler 2.0 PMAP PQ: 0 ANSI: 0 CCS
 [79500.230722] sd 16:0:0:0: Attached scsi generic sg1 type 0
 [79500.460385] sd 16:0:0:0: [sdb] 15646720 512-byte logical blocks: (8.01 GB/7.46 GiB)
 [79500.461321] sd 16:0:0:0: [sdb] Write Protect is off
 [79500.461327] sd 16:0:0:0: [sdb] Mode Sense: 23 00 00 00
 [79500.462022] sd 16:0:0:0: [sdb] No Caching mode page found
 [79500.462028] sd 16:0:0:0: [sdb] Assuming drive cache: write through
 [79500.465797] sdb: sdb1
 [79500.468449] sd 16:0:0:0: [sdb] Attached SCSI removable disk

Lisäksi on syytä vamistaa, että kyseiseltä muistitikulta on ylipäätään mahdollista bootata käyttöjärjestelmä tai sen asennin; kaikilta ei nimittäin voi.

Törmäsin eilen varsin hyödylliseen sivustoon nimeltään snapshot.debian.org. Sieltä löytyvät kaikki julkaistut Debian-projektin pakettien versiot. Tämä mahdollistaa pakettien päivittämisen sekä vanhempiin että uudempiin versioihin, mistä on hyötyä mm. selvitettäessä onko jonkin ongelman syy ohjelmistovirhe vai konfiguraatiovirhe.

Ohjelmistolähteenä snapshots.debian.org ei toimi, toisin kuin esim. backports.debian.org.

Alla tukku hyödyllisiä komentoja Samban debuggaukseen. Oletus on, että Samba AD DC ja Domain Member-palvelinten konfiguraatiot ovat pääosin kunnossa. Tähän pisteeseen päästään helpohkosti Puppet-Finland -projektin samba4-moduulilla. Täysin hands off -asennus on varsin haastava, joten debuggaustyökaluille tulee väistämättä tarvetta.

Tarkistetaan, onko member-nimisellä koneella jo machine account Samban LDAP:ssa, eli onko se jo liitetty domainiin:

$ net ads dn 'CN=member,CN=Computers,DC=smb,DC=domain,dc=com' cn -U administrator%password
 Got 1 replies
 
 cn: member

Tässä eräs toinen tapa selvittää, onko member-kone liitetty domainiin. Tähän vaaditaan Debianissa ldb-tools -paketin asentaminen ja komento on ajettava DC-koneella: