Windowsin tuoteavain (“Product Key”) löytyy esiasennetuissa koneissa usein koneen pohjasta, mutta entäpä jos Windows onkin jälkiasennettu, tai koneen pohjassa oleva tarra ei edustakaan todellisuutta? Jos tällainen kone soseutuu, ei tuoteavainta löydy tietenkään mistään fyysisestä paikasta, ja tuloksena on kone ilman Windowsia; tämä voi toki olla toivottavakin asiaintila, mutta lähdetään siitä oletuksesta, ettei näin ole.

Tuoteavain on onneksi tallennettu Windowsin rekisteriin, mistä sen saa otettua talteen useilla eri tavoilla. Koska tässä blogissa keskitytään automaatioon ja Powershellin, mitkään graafiset kikkareet eivät luonnollisestikaan tule kyseeseen. Onneksi homma hoituu myös alla olevalla Powershell-skriptillä (lähde):

Toisinaan on tarpeen lisätä tekstitiedoston loppuun rivejä. UNIX:ssa tämä onnistuu helposti echo-komennolla:

$ echo matti >> vpn.pass
 $ echo salasana >> vpn.pass
 $ cat vpn.pass
 matti
 salasana

Sama onnistuu Powershellissä, mutta ei suinkaan Write-Host -komennolla, joka olisi echo-komennon lähin vastine, vaan Add-Content -komennolla:

> Add-Content vpn.pass -Value matti
 > Add-Content vpn.pass -Value salasana
 > Get-Content vpn.pass
 matti
 salasana

Toinen melko yleinen tarve on tiedostojen lataaminen verkosta suoraan komentoriviltä. UNIX:ssa tämä onnistuu helpoiten wget-komennolla:

Tietyn nimisten tiedostojen (tai tyyppisten) poistaminen hakemistosta on melko suoraviivaista GNU findilla:

$ ls
 README.txt stderr.log stdout.log
 $ find . -maxdepth 1 -type f -name "*.log" -exec rm -f {} +
 $ ls
 README.txt

Valinta “maxdepth 1” estää findia poistamasta tiedostoja mahdollisista alihakemistoista.

Toinen vaihtoehto on putkittaa tiedostolistaus xargsille:

$ ls
 README.txt stderr.log stdout.log
 $ ls *.log|xargs rm -f
 $ ls
 README.txt

Tässä ei kuitenkaan erotella toisistaan tiedostoja ja hakemistoja, joten myös mahdolliset .log -päätteiset hakemistot yrittäisiin poistaa siinä epäonnistuen.

UNIX-tyyppisissä käyttöjärjestelmissä on tulee usein tarve etsiä jostain hakemistosta lähiaikoina (alla minuutin sisällä) muuttuneet tiedostot:

$ find /var/log/ -mmin -1
 /var/log/debug
 /var/log/user.log
 /var/log/auth.log
 /var/log/syslog

Sama onnistuu myös Powershellissä ainakin kahdella tavalla, joista ensimmäinen on toiminnallisesti identtinen yllä olevan komennon kanssa:

PS C:UsersAdministratorDownloads> Get-ChildItem . -Recurse|Where-Object { $_.LastWriteTime -ge $(Get-Date).AddMinutes(-120) }|Select LastWriteTime, Name
 
 LastWriteTime Name 
 ------------- ----
 6/18/2015 install.bat

Yllä oleva komento käy läpi koko hakemiston rekursiivisesti tarkistaen jokaisen tiedoston kohdalla viimeisimmän kirjoitusajan ja verraten sitä Date-objektiin, jossa nykyisestä kellonajasta on vähennetty 120 minuuttia. Toisin sanoen komento näyttää ne tiedostot tai hakemistot, joita on muokattu viimeisen 120 minuutin sisällä. Selkeyden vuoksi tiedostojen tiedoista näytetään selkeyden vuoksi vain nimi ja kirjoitusaika.

Tulosteiden uudelleenohjaus ja paluuarvojen käsittely toimii lähes samoin *NIX-shelleissä ja Windowsin Powershellissä. Alla tarkistetaan Linuxin systemctl-komennolla olemassa olevan (“openvpn”) ja olemattoman (“fake”) palvelun tila, ohjataan sekä tuloste että virhetuloste bittitaivaaseen ja tulostetaan komennon paluuarvo:

$ systemctl status openvpn > /dev/null 2>&1
 $ echo $?
 0
 $ systemctl status fake > /dev/null 2>&1
 $ echo $?
 3

Kuten näkyy, paluuarvo on 0 jos palvelu on olemassa ja 3 jos sitä ei löydy.

Toisinaan tulee tarve luoda useita samankaltaisia resursseja, joissa vain jonkin yksittäisen ominaisuuden arvo muuttuu. Esimerkiksi intranetin webbipalvelimeen voi joutua sallimaan yhteydet palomuurin läpi sekä sisäverkon että VPN:n osoiteavaruudesta. Vaikka Puppet ei suoraan tuekaan iteraatiota, sitä voi emuloida antamalla resurssin nimeksi ($title) listan merkkijonon sijaan.

Esimerkiksi Puppet-Finlandin webserver-moduulissa on parametrit $allow_address_ipv4 ja $allow_address_ipv6. Ne voivat saada arvokseen joko merkkijonon (‘192.168.55.0/24’) tai listan ([‘192.168.55.0/24’, ‘10.69.0.0/16’]):

class webserver::packetfilter
 (
 $allow_address_ipv4,
 $allow_address_ipv6
 
 ) inherits webserver::params

Kummankin parametrin arvo annetaan ::webserver::packetfilter::allow_ip -resurssin nimeksi ($title):

Windowsissa tekstimuotoisia lokitiedostoja UNIX:in tapaan ole, vaan niitä vastaa EventLog, jonka sisältöä voi tutkia kätevästi PowerShellillä. EventLogin lokit (Logs) voi listata seuraavasti:

PS C:> Get-EventLog -List 
 
 Max(K) Retain OverflowAction Entries Log 
 ------ ------ -------------- ------- --- 
 20 480 0 OverwriteAsNeeded 3 787 Application 
 20 480 0 OverwriteAsNeeded 0 HardwareEvents 
 512 7 OverwriteOlder 0 Internet Explorer 
 20 480 0 OverwriteAsNeeded 0 Key Management Service 
 20 480 0 OverwriteAsNeeded 2 606 Security 
 20 480 0 OverwriteAsNeeded 1 684 System 
 15 360 0 OverwriteAsNeeded 4 823 Windows PowerShell 

Halutun lokin (alla System) viimeisimmät kirjaukset (alla 10) saa näytettyä -Newest -vivulla:

Puppet-moduulien laatu pysyy korkeana, kun syntaksi- ja tyylivirheitä päästetä edes versionhallintaan asti. Puppet-koodin syntaksivirheet löytyvät helposti:

$ puppet parser validate tiedosto

ERB-templateiden virheet saa selvitettyä seuraavalla tavalla:

$ erb -P -x -T '-' tiedosto|ruby -c

JSON-tiedostojen (metadata.json) virheet etsiminen vaatii hieman kikkailua:

$ cat tiedosto|json_pp -f json -t null

Tyylivirheitä voi etsiä puppet-lint -työkalulla:

$ puppet-lint tiedosto
 $ puppet-lint .

Puppet-lint tunnistaa myös puppet-koodin, joka on eteenpäin tai taaksepäin epäyhteensopivaa. Onkin hyvin järkevää ajaa puppet-koodi aina puppet-lintin läpi ennen suuria Puppet-ympäristön päivityksiä.

Puppet-moduulit on melko helppo rakentaa siten, että ne saa helposti toimimaan eri käyttöjärjestelmissä ja käyttöjärjestelmäversioissa. Alla ovat itse hyväksi toteamani kolme korkea tason tapaa käyttöjärjestelmäerojen hallintaan kevyimmästä raskaimpaan:

1. Params-luokan käyttö
2. Käyttöjärjestelmäriippuvaisten aliluokkien käyttö
3. Uuden moduulin rakentaminen

Menetelmillä 1 ja 2 pystyy käytännössä hallitsemaan kaikki Unix-tyyppisten käyttöjärjestelmien väliset erot. Menetelmää 3 ei juuri tarvita, paitsi jos jokin käyttöjärjestelmä (lue: Windows) eroa muista käytössä olevista huomattavan paljon.

Pieniin eroihin riittää siis params-luokan käyttö. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Puppet-Finlandin ntp-moduuli:

NOTE: this article is now also available in English.

Puppetin Augeas-resurssilla voidaan muokata konfiguraatiotiedostojen osia sen sijaan, että hallittaisiin koko tiedostoa esim. templatella tai staattisella tiedostolla. Koko tiedoston hallinta tuottaa yleensä varmemmin ja vähemmällä vaivalla halutun lopputuloksen, mutta erityisesti luettelomaisten konfiguraatiotiedostojen tapauksessa Augeas-resurssi on erittäin käyttökelpoinen. Augeaksen käyttö ei-triviaaleissa tapauksissa on kuitenkin varsin haastavaa, ja usein onkin hyödyllistä rakentaa oikeat komennot käsin “augtool”-kehotteessa ja vasta sitten muuntaa ne Puppetin Augeas-resurssiksi.

Aluksi kannattaa tutkia, mikä Augeaksen näkemys jonkin konfiguraatiotiedoston rakenteesta on (ylimääräisiä rivejä on poistettu):